11/25/2014

"Melkoinen hengailupaikka!",
totesi 4-vuotias, kun littanasta laatikosta paljastui kokonainen talo.

Viime viikolla saimme kotiovelle toimitettuna ison laatikon. Iso laatikko herätti neljävuotiaassa runsaasti kysymyksiä ja innostusta, kuten ylemmistä kuvista voikin olla havaittavissa. Maamonsa oli tietenkin tietoinen laatikon sisällöstä, mutta talon tulevalle omistajalle tämä ilosanoma valkeni vasta, kun mökkiä alettiin kasaamaan. Kerrottakoot teille toverit, että tuolle onnelliselle pikkuiselle tuli joulu kuukauden etuajassa ja hymy oli niin suupielestä toiseen, kuin vain olla voi!

Eikä ihme, sillä kyllä tuollaiseen mökkiin tekee vähän vanhemmankin mieli ryömiä leikkimään! Parasta on se, että mökki on niin iso, että sinne oikeasti mahtuu myös aikuinen istumaan ihan normaalisti ilman, että vartalo on kouristustilassa välittömästi. Mökki on kooltaan  120 x 80 x 120 cm ja se on tehty hunajakennokartongista, joten se on myös kierrätettävä! Materiaalinsa ansiosta mökki on kevyt, mutta todella tukeva. Mökin saa tarvittaessa purettua viiteen osaan, ja laitettua kuljetuslaatikossa vaikkapa sängyn alle.

Tämän valkoisen pikkupirtin taakse kätkeytyy tamperelainen tulostusalan perheyritys nimeltä Happy Print Oy, joka tekee mm. erilaisia hunajakennokartongista valmistettuja tuotteita yritysten myynninedistämistarkoituksiin. Kaikki tuotteet ovat kevyitä, helppokäyttöisiä, kestäviä ja ne kaikki saa purettua kuljetuslaukkuihin. Tuoteperhe kantaa nimeä Happy Eco. 

Tämän valkoisen talon on suunnitellut Happy Printin Juha Hepokorpi esikoiselleen jouluna 2009. Tuon ensimmäisen mökin jälkeen maailmalle on lähtenyt kymmenkunta valkoista torppaa, sekä muutama mökki painettuna yrityksille messutarkoituksiin. 

Meillä  tiedetään jo nyt, että valkoinen mökki tulee nauttimaan suurta suosiota pitkän aikaa, niin omien kuin ystävienkin lasten leikeissä! Jos jälkikasvusi kaipaa mökkeilemään, niin lisäinfoa/tilauksia voi laittaa Happy Printin Marille osoitteeseen mari.hepokorpi@happyprint.fi. Talot valmistetaan useimmiten tilauksesta ja toimitusaika on 3-5 työpäivää, joten jos joulupukki on kuulolla, niin hyvin ehtii vielä ennen joulua!

Neljävuotias tytär on maamoonsa tullut, joten pikkasia tuunausideoita keksi tuo typykkä samantien mökin irtoavista osasista. Ylhäällä olevaan ympyräiseen ikkuna-aukkoon tuunattiin tarrojen ja tussin avustuksella kello. Ovenkahvakappaleesta tuo tyttönen teki - minkäpä muunkaan kuin kännykän!


Postaus tuotettu yhteistyössä Happy Printin kanssa

11/24/2014

Sunnuntaina.
Tuli siivouksen kanssa kiire ennen talonäyttöä, niinkuin aina. Tänä sunnuntaita tiskikoneesta loppui pesuaine, joten oli alettava pikatiskaukseen. Ylimmissä kuvissa siis näyte, miten kätevästi kuivataan järetön kasa tiskiä ilman kuivauskaappia. Aika sutjakkaastihan tuo menee, kunhan ei liian hyvään tottuneen tiskikoneen käyttäjän tarvitse päivittäin tiskiharjaa käytellä. Niin se on kuulkaa ihminen liian hyvälle (ja helpolle) tottunut.

Olohuoneessa vaihtui järjestys, joten kuvasin tuota täällä erittäin runsaasti nähtyä hyllyä nyt uusien kavereittensa kanssa. Sohva muutti toiselle seinälle siitä sitten myös kätevästi. Kummasti pienestä muutoksesta iso ilo! Heti on aivan kuin toinen tila kyseessä. Vaihtelu virkistää.

Joulukalenterit on asetettu asemiinsa. Jälkikasvu ja maamonsa odottelee malttamattomana ensimmäisen luukun aukeamista, joskin porukan vanhin saa suun sijaan silmämunat makeaksi, kun Kanelimaan joulukalenterista alkaa luukkuja aukeamaan. Viime vuonna marjatta aukoi myös samaisen tekijän kalenteria, eikä voi kuin todeta, että kyllä tuli ehtaa silmänkarkkia joka ainoasta luukusta!

Illalla saimme armaita kylään ja vielä sen jälkeen neuloin pari riviä muijaa. Tuo neulomus muuten liittyy joulukalenteriin, joka tänne blogiin on taas tarkoitus joulunodotuksen kunniaksi rykäistä. Tässä kuussa siis hiljaista pitelee, kun joulukalenteria ahkeroidaan, sillä parhaat ideat ja asiat pitää yrittää malttaa jemmata sinne asti. 

Ehän siinä kettään, mukavaa maanantaita!

11/21/2014



Päivän alku.
Markkinoinnin uhri tässä terve! Ehkä joku onkin saattanut tätä blogia lukiessa huomata, että tämä marjatta arvostaa päivässä erityisen suuresti sitä osaa, kun päivä on vielä nuori. Jos aamu alkaa hyvin, niin päivästäkään ei voi tulla kovin huono! Paitsi joskus voi, mutta ei pistetä sitä aamun syyksi.

Tuommosiin Alku-hiutaleisiin törmäsin kuulkaa kaupassa. Ensinnäkin ne oli pistetty esille ihan kauheen himottavasti ja toisekseen oli pakattu niin herttasiin bokseihin, että lankesin siinä sitten oikein kahden paketin verran! Pahempiinkin asioihin ihminen voi tietenkin langeta, kuin kaurahiutaleisiin, joten olen antanut itselleni jo anteeksi tämän lipsahduksen.

Ja tuosta päivästä lähtien aamu on startannut maukkaasti puuron voimalla. Näistä kahdesta ehdoton suosikki on tuo sadonkorjuupuuro, jossa on mukana siemeniä. Purutuntumaa pitää olla, tai ainakin se on iso plussa. 

Toinen plussa on kätevä kaatonokka. Ja iso plussa onkin! Pieni mutta suuri asia aamusta nauttivan ihmisen elämässä. Hieman jäi vaivaamaan ne kaikki muut tuoteperheen puuroputelit. Eri makuja oli meinaan niin reilusti, että oikein valinnanvaikeus iski! Kyllä puuro on iloinen asia.

11/20/2014

Kalenteriarvonta on suoritettu!
Kiitos runsaasta osallistumisesta! Kyllä nuin nätin kalenterin perään kannattaa huudella ja niinkuin pelin henki on, niin myös yksi huutelu palkitaan.

Netin arpajaiskone valitsi osallistuneiden 1-160 väliltä onnekkaaksi numeroksi arvan 113, joka on


Blogger Matt
"Puumerkkini"

Onnea voittajalle! Laitatko yhteystietosi kotipalapeli ( a t ) gmail.com, niin laitan kalenterin tulemaan.
Kirpakkaa torstaita kuomat!


Arvonta järjestetty yhteistyössä Petra Wolffin kanssa

11/19/2014

Hämärähommia pukuhuoneessa.
Tuossa loppukesästä valmistui tämän talon vihoviimeinen remonttikohde, pukuhuone. Siinä vaiheessa oli sen verran paukut loppu ja muutenkin remonttirasitus huipussaan, että kovinkaan suuresti tuota kopperoa ei ole tullut kuvattua. Tänään sitten päätin, että nyt on tuo trauma selätetty! Ei tee marraskuun hämärä tuolle muutenkin pimeälle tilalle oikeutta näissä kuvissa, mutta menköön nyt paremman puutteessa.

Tämä on siis pukuhuone. Sinne astutaan eteisestä ja sen läpi kuljetaan luonnollisesti pesuhuoneeseen ja saunaan. En tiedä minkä verran kuvista saa käsitystä tilan koosta, mutta pienihän se on. Pieni, mutta ihan riittävän kokoinen. Tilan toisessa päässä on vessakalustus ja toisessa päässä penkki ja sarvinaulakko. Eipä siihen paljon sen enempää tarvitsekaan mahtua. 

Koska pukuhuone sijaitsee kellarissa, niin siitä sai tulla tarkoituksella karski, mutta lämmin. Lattiassa on K-raudan perusharmaa 10x10 laatta, valkoiset seinät on käsitelty laastilla ja ennen kuivumista ne on vedetty läpi katuharjalla, joka teki pinnasta kauniin eläväisen. Kuivuttuaan seinät maalattiin valkoiseksi. Kaksi seinää on raakalaudasta, joka maalattiin mustaksi, samoin kuin paneelista tehty katto. Perheen miespuolista tosin jännitti tuo katon mustaksi maalaaminen, koska kyseessä on pieni tila. Hieman tästä aiheesta jouduttiin jopa kättä vääntämään. Lopulta ei ollut kenelläkään mitään sanomista, kun marjatta otti pensselin käteen ja alkoi sutimaan! Hyvä siitä tuli. Pienessä tilassa olkoon pienen tilan tuntu ihan kunnolla ja nyt katto jatkaa luontevasti tilan yhdeksi pesuhuoneen ja saunan kanssa, joissa molemmissa on mustat katot. 

Toisessa mustassa seinässä on sähkökaappi, jonka ovi maalattiin niin ikään mustaksi, jotta se katoaisi seinään. Tarkoitus oli laittaa kaappiin vetimeksi jokin mahdollisimman huomaamaton pieni musta nappula, mutta yhtäkkiä huomasinkin ruuvaavani siihen jättimäistä keltaista palleroa!

Peili on Ikealta, lavuaari ja pönttö kierrätettynä saadut, matto eteisen puolelta tilaan väliaikaisesti livahtanut, penkki itse tehty ja mustaksi maalattu. Tämä pieni ja tummanpuhuva tila on kodikas ja lämmin. Tykkään siitä.

11/18/2014

Väriä kansalle, joka pimeydessä vaeltaa.
Sain Lotalta postia, jonka myötä marraskuinen tiistai piristyi kummasti. Kauniin kalenterin lisäksi paketista löytyi saatesanoilla viimeistelty pipopäinen heppu, johon rakastuin välittömästi ja palavasti! Kattokaa nyt miten sympaattinen se on, tupsupipossaan. Jotenkin niin perusirmeli kauppareissulla marraskuussa, hieman katsetta vetää maata kohti, mutta silti on puna poskilla ja olo perusonnekas. Kortin värit on niin tämän hetken lempparit. Tupsupään vieressä Kanelimaan Hanna-Riikan uutukaisjoulukortti. Villisti veikkaisin nimekseen Havut. Niin on kauniin yksinkertaiset havut siinä.

Lotan kalenterista parempia kuvia löytyy täältä ja kalenteritilauksen voi tehdä täällä. Kalenteri pääsee meikämartan työpöydän pastellipainotteista yleisvaikutelmaa tiukentamaan heti, kun keskisuuri raivaus on suoritettu. Sattui nimittäin niin, että marjatta sai jälleen tänään huomata työpöytänsä lähes kadonneen erinäisen itsestään liikehtivän tavaran alle. Ketä tästä syytämme, pöydän omistajastako syypään löydämme? Suattaapa olla tai sitten ei. Jääköön tämä suuri arvoitus paljastamatta.


Kalenteri saatu blogiyhteistyön kautta

11/13/2014

Vuosi 2014.
Tämä vuosi alkaa kuulkaa kaverit olla taas loppusuoralla! Kertakaikkiaan älytöntä vauhtia vuosi hurahtaa, on joulu ja sitten se on heti taas uudestaan. Kyllä se vaan on sillä tavalla, että jokainen päivä on arvokas, eikä tule koskaan takaisin. Joskus se on tietenkin ihan hyväkin asia, jos oikein on ollut nakkiotsainen päivä tai muuten vain elo potkinut ilmat pihalle. Kuitenkin olisi hyvä muistaa, että jottei sellaisia päiviä olisi riesaksi asti, niin edes yrittäisi etsiä jokaisesta päivästä jotain hyvää ja tehdä sellaisia asioita, joista tulee hyvä mieli. 

Se siitä maailmanparannuksesta ja puunhalailusta sitten tältä erää.

Tai eipä sittenkään! Alkujorinat olivat tietenkin pohjustusta kalenteriarvontaa varten, joten menkäämme asiaan. Postipoika toi paketin Saksasta asti, kun Petra muisti marjattaa uuden kalenterin muodossa. Jotta saataisiin jollekin toisellekin hyvä mieli, niin paketissa oli kalentereita tietenkin kaksi. Viime vuonna arvottiin vuoden 2014 kalenteri, joten tästähän kuulkaa meinaa aivan tulla tapa! Ja hyvä niin, koska kyllä noin herttasella kalenterilla mielellään omaa tai kaverin päivää piristää, koko vuoden ajan.

Petra Wolff on Saksassa asuva suomalainen suunnittelija. Pari vuotta Saksassa asunut Petra on muuttamassa muualle maailmalle ja onkin halunnut tähän vuoden 2015 kalenteriin tallentaa muistiin paloja suomalaisen ja saksalaisen kulttuurin kohtaamisesta. Kalenteria voi tilata myös Petran nettiputiikista, jos arpaonni ei tällä kertaa kolahda kohdalle.

Arvonta! Jätä puumerkki tämän postauksen kommenttilaatikkoon 20.11 mennessä ja olet mukana arvonnassa. Yksi onnekas saa siis ensi vuotta piristämään tuon kuvissa näkyvän herttasen kalenterin. Arpaonnea, yhdessä ja erikseen!

Ps. Kuvissa myös viherkasvi (joka on jo monta kertaa elvytetty kuoleman porteilta takaisin elämään), tyttärelle neulottu värikäs kaulahuivi (johon upposi kätevästi kaikki kertyneet pikkuset jämälankarullat), uusi näpäkän kokoinen kamerani (jolla tämän postauksen muut kuvat on otettu), kirpputorilta löytynyt marmorinen pikkumaljakko (jossa seuraavan kerran kukkii sitten viimeistään äitienpäivän tienoilla) sekä ehkä söötein suklaalevyn kuori sekä sisällys (joka tosin maukkaudessa ei pärjännyt mitenkään Maraboun tummalle minttuvastaavalle).

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!


Arvonta järjestetty yhteistyössä Petra Wolffin kanssa