12/18/2014

Joulukalenteri, luukku 18.
Helppoa kuuseen. Pihakuusessa on killunut kultapisaroita ja puupalloja jo hyvän tovin. Jostain ihmeellisestä syystä onnistuin hankkimaan valkoisen askartelumassan sijaan jälleen kerran jotain ihan muuta kuin oli tarkoitus, joten ensimmäinen kuusenkoristeaskartelukerta alkoi toistaa itseään. Palaan pisaroihin alempana tarkemmin, kuvassa yllä kuitenkin nahkanauhaan pujotettu puuhelmi, jota helpompaa tee itse-koristetta ei luultavasti voi olla olemassa.
Ostin siis taannoin valkoista massaa Kärkkäiseltä ohikulkumatkalla. Paketissa luki selkeällä kotomaan kielellä, että valkoinen ja vieressä white. Massan väri oli kuitenkin "pellava, joka on toisaalta ihan kaunis sävy", kuten eräs miespuolinen henkilö yritti tuota kuran väristä massaa hieman lempeämmin kuvailla.
Kovin vakavasta asiasta ei kuitenkaan ollut kyse. Varsinkin kun muistin, että olen jo vuosia jemmannut kaapissa pikkusta purkkia Tikkurilan helmiäismaalia, joka lienee johonkin ihan muuhun tarkoitukseen taannoin tarkoitettu. Näin pyöritimme tyttären kanssa ruman värisestä massasta pisaroita. Marjattaa hieman epäilytti, että tunnistaako moisia pökäleitä pisaroiksi lainkaaan ja tiedusteli asiaa nelivuotiaaltaan. "Mikä tämä on?" kysymys synnytti vastauksen: "Niitä vesiputoamisjuttuja". Näin tuli todistettua, että kyllä ne pisaraksi on tunnistettavissa!
Pisarat kuivuivat rauhakseen, jonka jälkeen ne dipattiin maaliin siiman avulla.
Olispa aika ihana semmonen kuusi, jossa olisi vain valot, ja joka olisi ihan täynnä kultaisia pisaroita! Ehkä ensi jouluna sitten.

12/17/2014

Joulukalenteri, luukku 17.
Kaakaolla kaamosta vastaan. Tämän päivän kalenteriluukku oli näin iltapäivään asti tyhjänä, mutta syykin oli hyvä; tärkeitä vieraita ja hyvää kaakaota. Ja kaakaota löytyy siis myös tämän päivän luukusta, kuten arvata saattaa!

Tämä on itseasiassa toinen kaakaopäivä peräjälkeen. Eilen kaarsimme oman nelivuotiaan ja erään pienen hoitolapsen kanssa kaupan kautta toverille kylään. Siinä määrin kuulosti perustiistailta tuon kuoman elo, että oli alettava kaakaon keittoon. Ja piristihän se! Lapset tosin kaipaavat sitä turvallista peruskaakaota, mutta aikuiseen makuun passaa oikeen hyvin vähän tujumpi versio. Ei jää makeahammasta kolottamaan!

Semmoseen asiaan tässä päädyin, että kun käyttää oikein hyvälaatuisen oloista kaakaota, niin tummastakaan ei tule kitkerää. Lisäksi kattilaan pitää tietenkin heittää reilusti oikeaa suklaata ja sulattaa se huolella kaakaon joukkoon. Punainen maito, kerma ja kaneli. Ihan kelpo keskiviikko.

Tämä joulukalenterin luukku muistuttaa siis: muista helliä itseäsi!
Kettukarkki SHOPin kanssa järjestetty hamam-pyyhearvonta on nyt suoritettu! Tällä kertaa arvontakone ilmoitti voittajaksi arvan numero 4:


Leena 
"Mukana :)"

Onnea voittajalle! Ilmoitatko osoitetietosi kotipalapeli (at) gmail.com, niin laitetaan postipoika taas liikenteeseen. Kiitos kaikille osallistuneille ja kommentteja jättäneille kauniista sanoista! Jokainen on luettu ja mieleen painettu.

12/16/2014

Joulukalenteri, luukku 16.
Luukku 16! Kohtahan on joulu! Näin heräsi tämäkin marjatta tajuamaan sen tosiasian, että partaveikon vierailuun ei tosiaan ole kuin se kahdeksan yötä aikaa. Niin juoksee päivät nopeaan tähänkin aikaan vuodesta.

Tästä kalenterin luukusta löytyy tämän joulukalenterin viimeinen arvonta. Moni mukava yritys lähti mukaan joululahjomaan teitä tovereita arvontojen muodossa, siitä kiitos vielä heille! Halusin kuitenkin myös itse olla kantamassa korteni kekoon tässä lahja-asiassa, noin niinkuin henkilökohtaisemman paketin muodossa. Niinpä päätin joskus marraskuussa, että rykäsempä kaulahuivin paketoitavaksi, aikaahan on vaikka kuinka!
No, sitten kävi niinkuin monesti käy. Aika juoksi liian nopeasti ja oli kaikenmoista muutakin tekemistä, kaulahuivi jäi aivan näin viime metreille. Mutta nyt se on valmis! Sitä on tehty pikkusen siellä täällä; lentokoneessa, hotellissa, kotokeinutuolissa, automatkalla ja niin se vain on, että valmista tulee, kun vaan jaksaa pysyä sinnikkäänä, vaikka miten laiskottaisi.
Jotta kukaan ei erehtyisi luulemaan, että marjatta rykäisee moisen kaulahuivin tuosta nuin vaan, niin haluan painottaa, että tuommonen ei tule tuosta nuin vaan! Kyllä siihen tarttee töitä tehdä ja näppejään krampata, mutta nyt kun se on valmis, niin ei voi tietenkään olla muuta kuin tyytyväinen. Kannatti!
(Pikku välihuomautuksena tähän väliin, että yritäppä siinä ottaa hyviä ja vakaita kuvia kättesi töistä, kun tämmönen karvavallu on kokoajan puskemassa pohkeeseen.)
Näin ollen tiivistettäköön, että tämän joulukalenterin viimeisestä arvontaluukusta paljastuu siis omin nakkisormin väännetty kaulahuivi. Vähän kyllä jänskättää tämmönen, että omia käsitöitään arpoo. Kaulahuivi on neutraalisti kaksivärinen, jotta se sopisi kenties mahdollisimman moneen makuun ja pituutta on sen verran, että sen saa solmittua solmuksi eteen, heitettyä reteästi olan taakse tai sitten sitä voi ihan vain roikutella kaulassa.

Arvonta! Kaulahuivin arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttilaatikkoon. Osallistumisaikaa on tämän viikon torstain 18.12 keskiyöhön asti ja voittaja ilmoitetaan seuraavana päivänä. Hyvällä tuurilla huivi voi ehtiä jouluksi uudelle omistajalleen, tai sitten ei. Talvea on onneksi vielä joulun jälkeenkin, tai ehkä vasta sitten.

Onnea arvontaan!

12/15/2014

Joulukalenteri, luukku 15.
Kyllä lapsella pitää maja olla. Tätä mieltä on ainakin tämän talon ekaluokkalainen, joka vonkui viikkotolkulla, että maamo pistäisi ompelukoneen laulamaan ja ompelisi tuon kaverin huoneeseen tiipiin. No tottahan jälkikasvun toivetta on kuunneltava ja ilomiellä majantekoon olisikin ryhdytty vaikka samantien, mutta kun ei ollut kangasta ja autokin oli tuolloin lasahtanut niin totaalisesti, että lopulta oli alettava luovaksi!
Varastosta löytyi kaksi taannoin Ikealta ostettua muutaman euron aluslakanaa. Materiaaliltaan tämä mainittu kangas on hyvinkin ohutta, mutta tähän tarkoitukseen sentään riittävän tukevaa. Pelkkä valkoinen maja on kuulemma tylsä, joten niin kaivettiin perunapussi ja kangasvärit esiin, ja alettiin painamaan!
Jaoimme kangaskaistaleet niin, että jokainen sai yhden, johon sai painaa tai maalata mitä vain, loput kaksi kaistaletta oli yhteisiä. Tiipiihin tulee siis yhteensä viisi kaistaletta, joista maja muodostuu. Ympyröistä tuli luovia ja kolmioista vähän sinnepäin, mutta se ei ole tärkeintä. Saatiinpa majaan kankaat omasta kaapista!
Värin kuivuttua se silitettiin kiinni kankaaseen, jonka jälkeen kaistaleet ommeltiin majaksi. Majan tukikepit ostettiin Mini Manista ja ne tulivat kustantamaan yhteensä 7,50 euroa, joten tämän majan kokonaishinnaksi tuli kankaineen päivineen noin kymmenisen euroa. Pikkusen on lerpattavan olosta tuo kangas, mutta ei se taskarin lukemiseen vaikuta! Koululainen itse on majaansa ja omaan kädenjälkeensä oikein tyytyväinen. Myös eräs pieni ja mustavalkoinen on vähän liiankin innoissaan majasta, sillä tuo meneväinen kuoma yrittää toisinaan kiivetä kangasta pitkin majan huipulle. Sanottasko näin, että siitähän ei maja ja sen tekijä välttämättä kauheasti tykkää!

Tämän päivän kalenterin luukussa siis tiipii muistutuksena siitä, että myös maja voi olla mukava joululahja! Toisena muistutuksena se, että perunapainantaa ei parane unohtaa, sillä kun voi painella ihan mitä vain. Kolmantena muistutuksena semmoinen, että muistakaamme, että tekeminen on yhtä tärkeää kuin lopputulos!
Kööpenhamina.
Itsenäisyyspäiväviikonloppua vietettiin kavereitten kanssa Tanskassa nyt kolmatta kertaa putkeen. Melkein perinne jo. Kamera vietti rauhalliset neljä päivää repussa hotellilla, joten ainoat todistusaineistot tuosta matkasta löytyy rakeisten puhelinkuvien muodossa Instagramista. 

Vettä satoi useampana päivänä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Joulumieli syntyy onneksi litisevistä kengistä huolimatta monesta muustakin asiasta, erityisesti totaalisesta aivojen nollauksesta, nauramisesta ja hyvästä seurasta. 

Joku kumma tuossa kaupungissa vaan viehättää, kerta toisensa perään! Pienet kivijalkaputiikit, jouluvalot, havut, hunajamanteleitten tuoksu ja tivoli, joka jouluvalaistuksessaan pisti sanattomaksi jälleen kerran! Salmiakkipopcornit, vuoristorata-ajelu vesisateessa, maailman paras lakritsi-valkosuklaa ja ilmapallopilvi. Sanon sen nyt taas; menkää Kööpenhaminaan!
Uusi viikko alkoi arpajaisilla, kun arvontakone raksutti esiin Metsola-arvonnan voittajan! Pisarapeitto ja raitatyyny lähtevät pehmentämään onnettaren suosikin arkea mitä pikimmiten. Tällä kertaa voittava arpa oli numero 109:

riikka a.
"Ompa kivoja!
Mukana arvonnassa. :)"

Onnea voittajalle! Ilmoitatko osoitetietosi kotipalapeli (at) gmail.com, niin laitetaan postipoika matkaan. Kiitos kaikille osallistuneille ja Metsolalle kiitos arvonnasta!

12/14/2014

Joulukalenteri, luukku 14.
Joulua saunalla. Tämän joulukalenterin toiseksi viimeisestä arvontaluukusta arvotaan tänään jotain pehmeää ja monikäyttöistä. Kuvista yllä ei liene vaikeaa arvata, että kyseessä on tuo harmainen hamam-pyyhe, joka siinä niin nätisti pikkusen lysähtäneen himmelin ja minikuusen kanssa poseeraa.

"Hamam-pyyhe, eli fouta, on perinteinen turkkilainen pyyhe, jota on käytetty kylpylöissä vuosisatoja. Hamam-pyyhe on käytännöllinen monessa tilanteessa; pyyhe kuivuu nopeasti, se menee pieneen tilaan ja on kevyt kuljettaa. Paitsi pyyhkeenä kotona, matkalla ja mökillä, hamamia voi käyttää myös vilttina, hartiahuivina ja esimerkiksi pöytäliinana. Pyyhe on myös ihana ja hyödyllinen lahjaidea kotiin, jossa arvostetaan käsityöperinteitä ja laatua." - Kettukarkki SHOP

Hamam-pyyhe on kotoisin toverini Mairen uudesta Kettukarkki SHOPista, josta löytyy mittavan pyyhevalikoiman lisäksi myös muuta ihanaa kotiin, itselle tai kaverille. Tutustukaapa! Avajaistarjouksena postimaksu vielä tämän päivän ajan 4,90 euroa tilauksen koosta riippumatta.

Tässä joulukalenterin luukussa julkistetaan siis täten tänään arvonta, jossa voit voittaa itsellesi tuon kuvissa näkyvän vaaleanharmaan hamam-pyyhkeen! Pyyhkeen koko on 90 x 180 cm, joten sen sisään mahtuu helposti isompikin isäntä tai emäntä kääriytymään. Arvonta on pikainen, jotta paketti ehtisi varmasti jouluksi perille. Osallistumisaikaa on siis tiistain 16.12 iltaan saakka, voittaja julki huudetaan seuraavana päivänä. Onnea arvontaan!


ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!


Arvonta järjestetty yhteistyössä Kettukarkki SHOPin kanssa

12/13/2014

Joulukalenteri, luukku 13.
Epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän on suomen kielen pisin sana Guinnessin ennätyskirjan mukaan. Jostain tuo sanamonsteri nyt iski alitajuntaan, kun tuota kynäsiiliä tuossa katselin ja eilistä keskustelua mietin. Jaoimme nimittäin toverien kanssa pikkujouluissa ajatuksia järjestyksestä ja sen ylläpitämisestä. Kuten todettua, niin meikämartta ei ole siinä asiassa kovinkaan säntillinen, suorastaan leväperäinen toisinaan! 
Säntillisen ihmisen kanssa asuessa tämä aihe nostaa päätään säännöllisin väliajoin. Ja tiedättehän, ihminen oppii! Oppii jossain määrin sietämään epäjärjestystä tai pitämään järjestyksestä paremmin kiinni. Mutta yksi asia on varma; luonnettaan vastaan on turha rimpuilla! Moisesta energiankulutuksesta ei saa kuin pahan mielen ja katkeruutta säntillisempiä tai hövelimpiä tovereitaan kohtaan!
Silti on hyvä tulla vastaan ja oppia itsestään uusia asioita. Vaikkapa sellaisia, että jos esimerkiksi kynän laittaa aina samaan paikkaan, niin se saattaa hyvinkin pysyä tallessa pidempään, kuin kaksi vuorokautta. Tai että jos laittaa avaimet suurinpiirtein samaan paikkaan aina kotiin tullessaan, niin niitä ei välttämättä joudu etsimään tuli hännän alla silloin, kun pitäisi olla jo matkalla. 
Meitä on moneen junaan, ja se on hyvä asia. Kukaan ei jää laiturille, kun tuntee itseään jonkin verran ja hyväksyy olevansa joko milliville tai hövelihilkka, tai jotain siltä väliltä. Antakaamme kaikkien kukkien kukkia ja samalla voi ilmoille heittää vienon toiveen, että me hövelit ihmiset saisimme edes yhden horsmakkeen pysymään hengissä kuukautta pidempään!
Aivan kuin olisi pikkusen aiheesta lähtenyt, kun kuitenkin kynäsiilistä oli alunperin tarkoitus tarinoida! Kuvissa siis siili, joka kyniä ekaluokkalaisen huoneessa säilyttää. Siili on ollut tuon mainitun kaverin huomassa kesästä lähtien ja se onkin pitänyt kohtuullisen ansiokkaasti kynät tallessa. Tai, edes kynän. Modernimman kynäsiilin idea on peräisin ystävieni Riikan ja Susannan (edelleenkin mainiosta) OK - omin käsin-kirjasta. Kirjan siilit on väreissään kertakaikkiaan herkulliset, tämän talon siilissä mentiin sillä värillä, mitä sillä hetkellä sattui autotallista löytymään.
Siilin vieressä poseeraa kaksi miniroskista, jotka löytyivät Kööpenhaminasta. Toinen toimii barbien roskiksena leikeissä ja toiseen pyöritetään kynän terottamisesta syntyvä roska. 

Tässä 13. päivän luukussa siis pienenä ja helppona tee itse joululahjasi-vinkkinä kynäsiili ja kynät vaikkapa omaan, oman tai kummilapsen pakettiin paketoitavaksi järjestyksen ylläpitoa helpottamaan! Tai ihan vaikka vain koristeeksi.